Finland

Suomen digitaalisen saavutettavuuden järjestelmä rakentuu kahden Euroopan unionin direktiivin pohjalle, jotka on saatettu osaksi kansallista perustuslaillista ja yhdenvertaisuusoikeudellista kehystä. Julkisen sektorin digitaaliset palvelut ovat olleet velvoitteiden piirissä 1.4.2019 lähtien, kun laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, 306/2019) saattoi direktiivin (EU) 2016/2102 osaksi Suomen lainsäädäntöä. Yksityisen sektorin tuotteet ja palvelut tulivat mukaan huhtikuussa 2023, kun esteettömyyslaki (Laki eräiden tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista, 102/2023) saattoi direktiivin (EU) 2019/882 osaksi kansallista lainsäädäntöä — aineellisten velvoitteiden tullessa voimaan EU:n yhteisellä soveltamispäivällä 28.6.2025. Kaiken alla on perustuslain 6 § ja yhdenvertaisuuslaki, joka on kantanut päävastuun yksittäisistä tapauksista jo vuosikymmenen ajan.

Perustuslaillinen ja sopimusoikeudellinen perusta

Vuoden 1999 Suomen perustuslaki (Suomen perustuslaki, 731/1999) tekee yhdenvertaisuudesta perusoikeuden. 6 §:n 2 momentti kieltää perusteettoman erilaisen kohtelun sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella — vammaisuus on mainittu nimenomaisesti. Perustuslain 17 §:n 3 momentti tunnustaa perustuslaillisesti suomalaisen viittomakielen (suomalainen viittomakieli) ja suomenruotsalaisen viittomakielen (finlandssvenskt teckenspråk) niitä tarvitsevien käyttäjien kielinä — tunnustus, joka lisättiin jo vuonna 1995 edeltäneeseen perustuslakiin ja siirrettiin vuoden 1999 säädökseen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tulkinnut nämä säännökset valtion positiivisiksi velvollisuuksiksi ja soveltaa niitä ennakkovalvonnassa, joka koskee saavutettavuutta, viittomakielen palveluja tai avustavan teknologian tarjontaa koskevaa lainsäädäntöä.

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (CRPD) 11.5.2016 yhdessä valinnaisen pöytäkirjan kanssa. CRPD tuli Suomen osalta voimaan 10.6.2016. CRPD-komitean vuoden 2024 loppupäätelmät Suomen toisesta ja kolmannesta määräaikaisraportista nostivat esiin EAA:n toimeenpanon, digitaalisen saavutettavuuden uhkasakkojen toimivuuden ja pitkään vireillä olevan vammaispalvelulainsäädännön uudistuksen painopisteinä.

Julkisen sektorin saavutettavuus: laki 306/2019

Direktiivi (EU) 2016/2102 — saavutettavuusdirektiivi (WAD) — saatettiin osaksi Suomen lainsäädäntöä lailla digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, 306/2019), joka hyväksyttiin 15.3.2019 ja tuli pääosin voimaan 1.4.2019. Laki yhdistää WAD:n saavutettavuusvaatimukset Suomen pitkäaikaiseen hallinto-oikeudelliseen kehykseen julkisten toimijoiden digitaalisten palvelujen tarjoamisesta.

Laki 306/2019 koskee kaikkia Suomen julkisen sektorin toimijoita — valtiota, 21 hyvinvointialuetta (hyvinvointialueet, voimaan 1.1.2023), kuntia, evankelis-luterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkoa hallinnollisessa tehtävässään, valtion rahoittamia yliopistoja ja ammattikorkeakouluja sekä direktiivin laajennetun "julkisen sektorin toimija" -määritelmän piiriin kuuluvia julkisomisteisia yhteisöjä.

Kolme konkreettista velvollisuutta seuraa tästä:

• Vaatimustenmukaisuus. Digitaalisten palvelujen on vastattava yhdenmukaistettua eurooppalaista standardia EN 301 549 (nykyisin v3.2.1, joka sisältää WCAG 2.1 AA -tason). Valvontaviranomaisen ohje asettaa vaatimustenmukaisuusrajan WCAG 2.1 AA -tasolle odotettaessa EN 301 549:n virallista päivitystä WCAG 2.2 -version mukaiseksi.
• Saavutettavuusseloste. Jokaisen soveltamisalan piirissä olevan palvelun on julkaistava suomeksi ja ruotsiksi jäsennelty saavutettavuusseloste (saavutettavuusseloste / tillgänglighetsutlåtande), joka kattaa vaatimustenmukaisuuden tilan, poikkeukset ja palautekanavan.
• Palaute- ja valvontamenettely. Käyttäjillä on oltava mahdollisuus antaa saavutettavuuspalautetta palveluntarjoajalle. Ratkaisemattomat valitukset voi viedä valvontaviranomaiselle, jolla on toimivalta antaa korjaavia toimenpiteitä koskevia määräyksiä uhkasakkoineen.

Valvontaviranomaisena toimii Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Etelä-Suomen aluehallintovirasto, AVI), jolla on kansallinen valvontavalta koko maahan nimestään huolimatta. AVI ylläpitää saavutettavuusvaatimukset.fi-portaalia, suorittaa seurantakierrokset ja käsittelee yksittäiset valitukset. AVI:n tärkein valvontatyökalu on uhkasakko (uhkasakko) — hallinnollinen seuraamusmekanismi, jonka avulla valvoja voi asettaa tavoitteellisen sakkosuorituksen, antaa korjausmääräyksen ja muuttaa sakon täytäntöönpanokelpoiseksi rahasaatavaksi, jos määräykseen ei noudateta. Toisin kuin kertasakko, uhkasakko voidaan uusia ja korottaa niin kauan kuin vaatimustenvastaisuus jatkuu.

Yksityisen sektorin saavutettavuus: laki 102/2023

Eurooppalainen esteettömyysdirektiivi (EAA) — direktiivi (EU) 2019/882 — saatettiin osaksi Suomen lainsäädäntöä erillisenä säädöksenä: laki eräiden tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (Laki eräiden tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista, 102/2023), hyväksytty 27.1.2023. Aineelliset velvoitteet taloudellisille toimijoille tulivat voimaan EU:n yhteisellä soveltamispäivällä 28.6.2025.

Laki 102/2023 kattaa direktiivin täyden tuote- ja palveluvalikoiman:

• Tuotteet: tietokonelaitteisto ja käyttöjärjestelmät, itsepalvelupäätteet (pankkiautomaatit, lipunmyyntilaitteet, lähtöselvityskioskit), audiovisuaalisten mediapalvelujen käyttöön tarkoitettu kuluttajapäätelaite, sähköisten viestintäpalvelujen kuluttajapäätelaite ja e-lukulaitteet.
• Palvelut: sähköiset viestintäpalvelut, audiovisuaalisten mediapalvelujen käyttöön tarjoavat palvelut, lento-, bussi-, rautatie- ja vesiliikenteen matkustajapalvelujen osia, kuluttajapankkipalvelut, e-kirjat ja niihin tarkoitettu ohjelmisto sekä verkkokauppapalvelut.

Laki sisältää direktiivin mikroyritysvapautuksen: alle 10 henkilöä työllistävät ja vuotuiselta liikevaihdoltaan tai taseeltaan enintään 2 miljoonan euron yritykset on vapautettu palvelupuolen velvoitteista. 28.6.2025 jo käytössä olleille päätteille siirtymäaika ulottuu 28.6.2045 asti tai päätteen taloudellisen käyttöiän loppuun, kumpi tulee ensin.

Lain 102/2023 mukainen markkinavalvonta jakautuu kolmelle viranomaiselle toimialoittain. Traficom valvoo suurinta osaa EAA:n piirissä olevista tuotteista ja useita palveluja. Finanssivalvonta (Fin-FSA) valvoo kuluttajapankkipalvelujen EAA-vaatimustenmukaisuutta. AVI vastaa jäljellä olevista palvelukategorioista — verkkokaupasta, e-kirjoista ja rajatapauksista. Kolme viranomaista koordinoi työtä yhteisessä työryhmässä ja jakaa markkinavalvontatietoja EU:n ICSMS-järjestelmän kautta.

Yleinen turvaverkko: yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuuslaki (Yhdenvertaisuuslaki, 1325/2014) — voimaan 1.1.2015 — tunnustaa vammaisuuden suojattuna ominaisuutena ja kieltää välittömän syrjinnän, välillisen syrjinnän, häirinnän, syrjintään kehottamisen ja kohtuullisista mukautuksista kieltäytymisen. 15 § asettaa viranomaisille, koulutuksen järjestäjille, työnantajille ja tavaroiden ja palvelujen tarjoajille nimenomaisen velvollisuuden tehdä kohtuullisia mukautuksia. Vuoden 2023 muutospaketti (1206/2022, voimaan 1.6.2023) vahvisti lain ulottuvuutta tavaroiden ja palvelujen tarjontaan.

Laki luo kaksi toisiaan täydentävää valvontaelintä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu (Yhdenvertaisuusvaltuutettu, YVV) on riippumaton perustuslaillinen viranomainen, joka tutkii valituksia, antaa suosituksia, sovittelee osapuolten välillä ja voi avustaa yksityishenkilöitä tapausten viemisessä lautakuntaan tai tuomioistuimeen. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta (Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, YVTltk) on riippumaton puolijudisiaalinen elin, joka käsittelee valituksia, voi kieltää syrjivän menettelyn, määrätä korjaavista toimenpiteistä ja asettaa uhkasakon vastaajille, jotka kieltäytyvät noudattamasta päätöstä. Lautakunnan päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Korkein hallinto-oikeus, KHO).

Lautakunta on käsitellyt huomattavan määrän digitaalista saavutettavuutta koskevia valituksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Tapaukset koskevat muun muassa saavutettamattomia verkkopankkipalveluja, saavutettamattomia kunnallishallinnon portaaleja, saavutettamattomia oppilaitosten oppimisalustoja ja saavutettamattomia verkkokaupan kassoilta. Yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukainen vahingonkorvaus on rajoittamaton Suomen vahingonkorvausoikeuden nojalla, ja tyypilliset korvaukset ovat olleet 1 000–10 000 euron luokkaa.

Tekniset standardit ja vaatimustenmukaisuus

Julkisen sektorin (WAD) ja yksityisen sektorin (EAA) vaatimustenmukaisuusraja perustuu samaan EU:n yhdenmukaistettuun standardiin, EN 301 549, nykyisin versioon 3.2.1. EN 301 549 sisältää WCAG 2.1 AA -tason verkkosisällön vaatimustenmukaisuusvaatimuksena ja lisää mobiilisovelluksia, ohjelmistoja, muita kuin verkkodokumentteja, laitteistoa ja viestintätoimintoja koskevia vaatimuksia. Standardin päivitys WCAG 2.2 -version sisällyttämiseksi on käynnissä ETSI:ssä ja CEN-CENELEC:issä.

Saavutettavuusselosteille — jotka vaaditaan lain 306/2019 nojalla — AVI:n malli noudattaa komission täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2018/1523. Palveluntarjoajien on julkaistava seloste suomeksi ja ruotsiksi. Selosteiden on oltava koneluettavia ja löydettävissä palvelun etusivulta.

Seuraamukset — täydellinen altistuspino

Yleinen virhe vaatimustenmukaisuusbudjetoinnissa on lukea ehdollisia sakkoja ja hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevat säännökset erillään ja tehdä johtopäätös, että saavutettavuusrikkomukset ovat Suomessa halpoja. Ne eivät ole. Hallinnollinen seuraamuskolumni on viisikerroksisen altistuspinon pohja: (1) uhkasakot (uhkasakko) lakien 306/2019 ja 102/2023 sekä yhdenvertaisuuslain nojalla; (2) lain 102/2023 hallinnolliset seuraamusmaksut EAA:n vaatimustenvastaisuudesta; (3) siviilioikeudellinen korvaus yhdenvertaisuuslain nojalla, rajoittamaton Suomen vahingonkorvausoikeuden mukaisesti; (4) hankintakielto julkisia hankintoja koskevan lain (1397/2016) nojalla; ja (5) EU:n komission rikkomusmenettelyt Suomen valtiota vastaan järjestelmällisestä toimeenpanon laiminlyönnistä. Kaikki luvut ovat euroissa.

Kerros 1 — uhkasakot ja hallinnolliset seuraamusmaksut

EAA:n 30 artikla velvoittaa jokaisen jäsenvaltion asettamaan seuraamukset, jotka ovat "tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia". Suomen toimeenpanossa käytetään kahta erillistä hallinnollista seuraamusvälinettä: pitkäaikaista uhkasakko-kehystä (laki 1113/1990), joka on käytettävissä sekä AVI:lla lain 306/2019 nojalla että kolmella EAA-valvojalla lain 102/2023 nojalla; sekä erillistä hallinnollista seuraamusmaksua (hallinnollinen seuraamusmaksu), joka on otettu käyttöön lain 102/2023 nojalla EAA:n vaatimustenvastaisuudesta.

Suomen hallinnollisten seuraamusten kärkiluvut ovat EU:n laajuisella asteikolla alemman ja keskitason välissä. Vertailun vuoksi: Saksan BFSG §37 kattaa yksittäistapauksen sakot enintään 100 000 euroon; Ranskan vuoden 2023 toimeenpanoasetus mahdollistaa hallinnolliset sakot enintään 50 000 euroon vaatimustenvastaisuutta kohden; Espanjan Ley 11/2023 ulottuu 1 000 000 euroon erittäin vakavista rikkomuksista. Suomen suhteellisen maltilliset kärkiluvut ovat harhaanjohtavia: uhkasakon uusittavuus ja mahdollisuus kasata EAA-seuraamusmaksu uhkasakon päälle tarkoittavat, että jatkuva vaatimustenvastaisuus voi kerryttää altistumista huomattavasti kärkilukunsa yli.

Kerros 2 — siviilioikeudellinen korvaus yhdenvertaisuuslain nojalla (rajoittamaton)

Hallinnollisen seuraamuspolun lisäksi yhdenvertaisuuslain nojalla tehdyt kantajat voivat esittää lain 23 §:n mukaisia siviilioikeudellisia korvausvaatimuksia. Suomen vahingonkorvausoikeus ei aseta lakisääteistä enimmäismäärää syrjintätapauksille. Korvaukset vammaisiin kohdistuvissa syrjintätapauksissa ovat viimeisen vuosikymmenen aikana tyypillisesti olleet 1 000–10 000 euroa kantajaa kohden, ja yksittäisissä korkean profiilin tapauksissa on päästy yli 20 000 euron.

Kerros 3 — julkisten hankintojen hankintakielto

Suomen laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista, 1397/2016) saattaa EU:n hankintadirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä. Hankintaviranomaiset voivat harkintansa mukaan sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle tarjoajat, joiden on todettu syyllistyneen vakavaan ammatilliseen virheeseen — kategoriaan, johon Suomen markkinaoikeus on hyväksynyt kuuluviksi oikeudellisesti vahvistetut saavutettavuuteen liittyvät syrjintäpäätökset. Suomen julkiselle sektorille ja 21 hyvinvointialueelle myyvien toimittajien kohdalla tarjouskelpoisuuden menettäminen aktiivisessa hankinnassa ylittää tyypillisesti seuraamusmaksun yhdellä tai kahdella kertaluokalla.

Kerros 4 — ryhmäkanneasema

Suomen yhteistoimintakannekehystä laajennettiin merkittävästi lailla kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista (1147/2022), voimaan 25.6.2023, joka saatti EU:n edustajakanneista annetun direktiivin (EU) 2020/1828 osaksi kansallista lainsäädäntöä. Suomen kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on nimennyt digitaalisten palvelujen saavutettavuuden yhdeksi painopistealueeksi, jolla edustajakanteita odotetaan.

Kerros 5 — EU:n komission rikkomusmenettelyt (valtiotaso)

EU:n saavutettavuusmaiseman suurin altistusluku ei ole sakko yritykselle — se on kertasumma ja päiväkohtainen seuraamusmaksu, jonka Euroopan unionin tuomioistuin voi määrätä jäsenvaltiolle SEUT:n 260 artiklan 2 kohdan nojalla direktiivin siirtämättä tai täytäntöön panematta jättämisestä. Vuoden 2025 komission tiedonanto rahoitusseuraamuksista asettaa Suomelle arvioidun vähimmäiskertaluonteisen maksun noin 1 776 000 euroksi, kun päiväkohtaiset seuraamusmaksut lasketaan noin 2 000–13 500 euron perustasosta kerrottuna vakavuuskertoimilla ja kestokertoimilla.

Valvontahistoria ja näkymät

Julkisen sektorin valvonta lain 306/2019 nojalla on ollut tasaista ja järjestelmällistä. AVI:n seurantamenetelmä tuottaa puolivuosittain yksinkertaistetun skannauksen noin 7 500 soveltamisalan piirissä olevasta digitaalisesta palvelusta ja pienemmän syvemmän skannauksen noin 90 palvelulle sykliä kohden. Vaatimustenvastaisuuslöydökset johtavat ensin korjaustoimenpidepyyntöihin, ja uhkasakkoja käytetään tapauksissa, joissa soveltamisalan piirissä oleva toimija kieltäytyy yhteistyöstä tai ylittää korjausmääräyksen määräajan. Useita korkean profiilin uhkasakkopäätöksiä kuntia, hyvinvointialueita ja valtionhallinnon virastoja vastaan on annettu vuosina 2023–25.

Yksityissektorin valvonta EAA:n toteuttavan lain 102/2023 nojalla käynnistyi 28.6.2025 ja on ensimmäisellä valvontakierroksellaan vuoden 2026 puolivälissä. Traficomin markkinavalvontaohjelma priorisoi sähköisten viestintäpalvelujen saavutettavuutta, e-lukulaitteita ja kuluttajapäätteitä sekä lippuautomaatteja suurilla liikennesolmupisteillä. Finanssivalvonnan pankkipalveluvalvonta keskittyy suurten suomalaisten pankkien digitaalipankkialustoihin. AVI:n EAA-ohjelman painopiste on verkkokaupan kassasaavutettavuudessa ja e-kirja-alustojen saavutettavuudessa.

Lautakunnan käsittelemä tapausmäärä digitaalisesta saavutettamattomuudesta syrjintänä on ollut kolmesta valvontapolusta aktiivisin viimeisen vuosikymmenen ajan. Yleinen kaava on, että lautakunnan aineelliset syrjintälöydökset pidetään voimassa useammin kuin ei, ja tuomioistuimet puuttuvat lähinnä uhkasakon oikeasuhtaisuuteen ja siihen, kuinka nopeasti vastaajan on korjattava saavutettavuuspuutteet.

Mitä on tulossa 2026–27

Kolme konkreettista kehitystä seurattavaksi. Ensinnäkin, hallituksen asetus lain 102/2023 nojalla teknisen tiedoston sisältövaatimuksista ja menettely EAA:n vaatimustenmukaisuusarviointijärjestelmän mukaisten ilmoitettujen laitosten nimeämiseksi operationalisoidaan vuoden 2026 aikana, ja Traficomin odotetaan julkaisevan kattavan markkinavalvontaohjeasiakirjan Q4/2026 mennessä. Toiseksi, AVI on ilmoittanut (huhtikuu 2026) päivitetystä kansallisesta saavutettavuusmenetelmästä, joka on suunniteltu sovittamaan Suomen WAD-seuranta WCAG 2.2 -versioon, kun EN 301 549 virallisesti sisällyttää uuden version. Kolmanneksi, pitkään vireillä ollut Suomen vammaispalvelureformi — joka yhdistää vammaispalvelulain ja kehitysvammaisten erityishuoltolain yhdeksi säädökseksi — on viimeisessä parlamenttivaiheessa.