Seuraamukset · Tanzania
Tanzania
Vuoden 2010 laki kieltää syrjinnän ja säätää sakoista ja oikeussuojakeinoista; kansalliset ja paikalliset vammaisneuvostot toimivat valvontaeliminä. Pääministerin toimisto johtaa valvontaa. Sansibar toimeenpanee vuoden 2006 säädöstään erillisesti. Saavutettavuussakkoja koskevaa oikeuskäytäntöä on niukasti.
Tansanian manner-puolen kehys on vammaislaki 2010 (laki nro 9/2010), jonka toimeenpanee pääministerin toimisto. Se on kattava puitelaki, joka kattaa syrjimättömyyden, terveyden, koulutuksen, työllistymisen, kuntoutuksen ja rakennetun ympäristön saavutettavuuden. Koska Sansibar on puoliautonoomi yhdistyneessä tasavallassa, sillä on oma rinnakkainen säädöksensä — Sansibarin vammaislaki (oikeudet ja etuoikeudet), 2006 — joka toimii manner-lain rinnalla, ei sen alaisena.
Manner-Tansanian laki
Vammaislaki 2010 on tärkein manner-Tansanian oikeudellinen väline. Se kieltää vammaisuuteen perustuvan syrjinnän ja vahvistaa oikeudet ja velvollisuudet keskeisillä osa-alueilla — terveyden ja kuntoutuksen, koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, työllistymisen sekä rakennusten, liikenteen ja palvelujen saavutettavuuden osalta. Se luo rakenteen kansallisista ja paikallisista vammaisneuvostoista koordinoimaan ja seuraamaan täytäntöönpanoa, ja asettaa kohtuullista mukauttamista ja saavutettavuutta koskevia velvoitteita julkisille elimille ja tietyiltä osin yksityisille toimijoille. Valvonta ja koordinointi johdetaan pääministerin toimistosta (vastuualueena työ, nuoret, työllistyminen ja vammaishenkilöt).
Sansibarin rinnakkainen säädös
Sansibarin puoliautonoomiasema perustuslaillisesti tarkoittaa, että se säätää erikseen monista kotimaisista asioista, vammaisuus mukaan lukien. Sansibarin vammaislaki (oikeudet ja etuoikeudet), 2006 on Sansibarin voimassa oleva säädös, joka on säädetty ennen manner-Tansanian vuoden 2010 lakia ja jota hallinnoi Sansibarin vallankumoushallelitus. Vammaisten oikeuksia Tansaniassa arvioitaessa on siksi tarkistettava, kumpi lainkäyttöalue on sovellettava — manner vai Sansibar — sillä hallitseva säädös ja hallinnoiva elin eroavat toisistaan.
Seuraamukset ja valvonta
Vuoden 2010 laki kieltää syrjinnän ja säätää rikkomuksista, sakoista ja oikeussuojakeinoista, kansallisten ja paikallisten vammaisneuvostojen toimiessa valvontaeliminä. Valvonta on koordinointilähtöistä pääministerin toimistosta käsin eikä sitä ajane yksittäinen sakkoja myöntävä sääntelijä, ja erityistä saavutettavuussakkoja koskevaa oikeuskäytäntöä on vähän. Sansibar toimeenpanee vuoden 2006 säädöstään omien rakenteidensa kautta. Kansallista verkkosaavutettavuussäädöstä ei ole, ja digitaalisen saavutettavuuden velvoitteet ovat kehittymässä olevia eivätkä kodifioituja.
Punainen lanka
Tansanialla on kattava manner-laki ja erillinen Sansibarin säädös, joka heijastaa liiton kaksitasoista rakennetta. Lainsäädäntö on paperilla vahva; rajoitukset ovat alueellinen normi — koordinointilähtöinen valvonta, niukka oikeuskäytäntö ja budjettisidonnainen täytäntöönpano. Kaksoissäädösrakenne on erottuva piirre: oikeudet Tansaniassa riippuvat siitä, ollaanko manner-Tansaniassa vai Sansibarissa.
Lue lisää Disability Worldista YK:n vammaissopimuksesta, laajemmasta Afrikan saavutettavuusoikeudet -katsauksesta ja vertailukelpoisista kansallisista järjestelmistä Sääntelykeskuksessa.