CRPD
Katso myös: UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities, Convention on the Rights of Persons with Disabilities, United Nations CRPD
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (2006). Kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka yli 180 maata on ratifioinut; kaiken alueellisen saavutettavuuslainsäädännön viitekehys.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus — CRPD — on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, joka asetti vammaisten oikeudet globaaliksi sitoumukseksi. YK:n yleiskokous hyväksyi sen joulukuussa 2006, ja se tuli voimaan toukokuussa 2008. CRPD:n on ratifioinut yli 180 maata (mukaan lukien kaikki EU:n jäsenvaltiot ja EU itse; Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen vuonna 2009, mutta ei ole koskaan ratifioinut sitä).
CRPD on asiakirja, johon jokainen alueellinen saavutettavuuslaki jäljittää filosofisen perintönsä. Sen lukeminen on lyhin tie ymmärtää, miksi saavutettavuuslait ylipäätään ovat olemassa.
Mitä CRPD tekee
Yleissopimuksessa on 50 artiklaa. Sisällölliset artiklat kattavat:
- Yleiset periaatteet (9 artikla) — syrjimättömyys, täysipainoinen osallistuminen, saavutettavuus, yhtäläiset mahdollisuudet.
- Tasa-arvo ja syrjimättömyys (5 artikla).
- Vammaiset naiset (6 artikla).
- Vammaiset lapset (7 artikla).
- Tietoisuuden lisääminen (8 artikla).
- Saavutettavuus (9 artikla) — digitaalisesti merkityksellisin artikla. Sopimusvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen vammaisille henkilöille yhdenvertaisen pääsyn tietoon, viestintään ja teknologiaan, mukaan lukien internet.
- Oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen (artiklat 10–14).
- Itsenäinen eläminen, liikkuvuus, yksityisyys (artiklat 19–22).
- Koulutus (24 artikla).
- Terveys, työ, sosiaaliturva (artiklat 25–28).
- Osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään (29 artikla).
- Osallistuminen kulttuurielämään, virkistystoimintaan, urheiluun (30 artikla).
Artiklat 31–39 kattavat seurannan, tilastot, kansainvälisen yhteistyön ja raportointivelvoitteet.
Artikla 9 tarkemmin
Artikla 9 on se osa, johon digitaalisen saavutettavuuden lait suoraan viittaavat. Se velvoittaa sopimusvaltiot:
…toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen vammaisille henkilöille yhdenvertaisen pääsyn fyysiseen ympäristöön, liikenteeseen, tietoon ja viestintään, mukaan lukien tieto- ja viestintäteknologiat ja -järjestelmät…
CRPD ei määrittele teknisiä standardeja — se jätetään kotimaiselle lainsäädännölle. Se kuitenkin vahvistaa saavutettavuuden perustavanlaatuisena ihmisoikeutena, mikä antoi poliittista painoa saavutettavuusdirektiiville, ADA:n uudistukselle, AODA:lle ja kymmenille muille kansallisille laeille.
Valinnainen pöytäkirja
Erillinen valinnainen pöytäkirja antaa yksilöille tai ryhmille mahdollisuuden tehdä valituksia YK:n vammaisten oikeuksien komitealle, kun kotimaiset oikeussuojakeinot on käytetty. Noin puolet CRPD:n ratifioijista on myös ratifioinut valinnaisen pöytäkirjan. Komitean näkemykset yksittäisistä valituksista ovat kvaasi-oikeudellisia; ne eivät ole suoraan täytäntöönpantavissa kotimaisissa tuomioistuimissa, mutta niillä on poliittista ja diplomaattista painoarvoa.
Miten CRPD liittyy käytännön saavutettavuustyöhön
Päivittäisessä kehitystyössä CRPD:hen ei yleensä vedota suoraan — tiimit viittaavat saavutettavuusdirektiiviin, EAA:han, ADA:han tai AODA:han toimivallan mukaan. Mutta kun sääntelyviranomainen tai tuomioistuin tulkitsee näiden kotimaiseen lainsäädäntöön jäänyttä epäselvyyttä, ne turvautuvat CRPD:hen tulkinnallisena ankkurina.
Ihmisoikeusasianajossa ja vaikuttavuuskanteissa CRPD on ylimmän tason kehys: se selittää, miksi vammaisten pääsy on oikeuskysymys, ei hyväntekeväisyyskysymys.