Ääntäminen

Mitä tämä vaatii

Kun sanan merkitys on monitulkintainen ilman ääntämistä, sivun on tarjottava keino, jolla käyttäjät tietävät tarkoitetun ääntämisen. Klassiset englanninkieliset esimerkit ovat homografeja: “lead” (metalli vs. johtaa), “bow” (solmu vs. kumartaa), “read” (preesens vs. imperfekti), “row” (rivi vs. riita).

Japaniksi, kiinaksi ja muilla laajan homografian kielillä ongelma on paljon laajempi — kirjoitettu kanji tai hanzi voi viitata useisiin lukutapoihin, joilla on eri merkitykset.

Kuinka täyttää vaatimus

• Anna foneettinen kirjoitus suluissa monitulkintaisen sanan viereen: “Hän otti pääroolin (leed).”
• Käytä ruby-merkintöjä (<ruby> ja <rt>) itäaasialaisille kielille merkitsemään ääntäminen perusmerkin yläpuolelle.
• Linkitä sanan ääninauhaan.
• Käytä IPA:ta (International Phonetic Alphabet), kun kohdeyleisön voidaan olettaa osaavan lukea sitä.
• Runoudessa ja laulunteksteissä, joissa tietty ääntäminen on keskeinen osa rytmiä, merkitse kiistanalaiset sanat.

Yleisiä virheitä

• Runouteen, musiikkiin tai kielitieteeseen liittyvä oppimateriaali, joka perustuu ääntämiseen mutta ei tarjoa ääntämisvihjeitä.
• Kaksikielinen sisältö, jossa kanji-merkeillä on useita lukutapoja, ei furiganaa, ja väärä lukutapa muuttaisi merkityksen.
• Brändinimi, paikkanimi tai tieteellinen termi, jonka ääntäminen ei ole ilmeinen, on esitetty ilman opasta.

Miksi tämä on tärkeää

Tämä on kapea AAA-kriteeri, joka on tärkeimmillään opetuksessa, kielitieteessä, kieltenoppimissivustoilla ja itäaasialaisessa sisällössä. Ruudunlukuohjelmat saattavat lausua monitulkintaiset homografit väärin riippumatta merkinnöistä — onnistumiskriteeri edellyttää, että myös ihmislukijalla on keino erotella, koska väärä ääntäminen voi kääntää lauseen merkityksen. Tekniikka on toimituksellinen: kun kirjoitat “She wound the bandage around the wound,” se tarvitsee merkinnän.