Selkeä kieli
Katso myös: plain English, easy read, plain writing
Kirjoittamiskäytäntö, joka tuottaa selkeää ja tiivistä sisältöä laajalle yleisölle — tukee kognitiivista saavutettavuutta, heikon lukutaidon omaavia ja muunkielisiä. Viitataan US Plain Writing Actissa, ISO 24495:ssä ja monissa EU:n saavutettavuussääntelyissä.
Selkeä kieli on kirjoittamiskäytäntö, joka tavoittelee selkeyttä, lyhyyttä ja saavutettavuutta muodollisen tai teknisesti vaikuttavan tekstin sijaan. Se palvelee useita käyttäjäryhmiä samanaikaisesti: kognitiivisen vamman omaavia käyttäjiä, heikkolukuisia käyttäjiä, muunkielisiä, vaikeissa tilanteissa olevia käyttäjiä (jotka lukevat viranomaistiedotteita etuuksista, terveydestä tai oikeusasemasta) sekä käytännössä kaikkia pieniruudullisella laitteella kiireessä lukijoita.
Se on myös lakisääteinen vaatimus useilla lainkäyttöalueilla:
- US Plain Writing Act of 2010 edellyttää liittovaltion virastoilta selkeää kieltä kaikissa julkisissa asiakirjoissa.
- ISO 24495-1:2023 on kansainvälinen standardi englanninkieliselle selkeälle kielelle.
- Useat EU:n saavutettavuussääntelyt (erityisesti Ranskan RGAA ja Yhdistyneen kuningaskunnan GDS Service Standard) viittaavat selkeän kielen periaatteisiin julkisen sektorin palveluissa.
Mitä selkeä kieli käytännössä edellyttää
Selkeä kieli ei ole “yksinkertaistettua” kieltä; se on suoraa kieltä. Keskeinen käytäntö:
- Lyhyet virkkeet. Mediaanipituus 15–20 sanaa; pyri vaihteluun, useimmiten alle 25 sanaa.
- Yleinen sanasto. Käytä “käytä” termin “hyödyntää” sijaan, “näytä” termin “demonstroida” sijaan, “osta” termin “hankkia” sijaan. Kun tekniset termit ovat välttämättömiä, määrittele ne ensimmäisellä käyttökerralla.
- Aktiivimuoto. “Lähetämme kirjeesi perjantaina” on parempi kuin “Kirjeesi lähetetään perjantaina.” Passiivimuoto hämärtää kuka toimii.
- Yksi ajatus per virke; yksi aihe per kappale. Kolme sisäkkäistä lausetta sisältävät yhdyslauseet menettävät lukijat heidän kyvykkyydestään riippumatta.
- Selkeä rakenne. Otsikot joka 200–400 sanan välein. Luettelot kolmelle tai useammalle kohteelle. Tyhjä tila.
- Suora puhuttelu. “Sinä” eikä “käyttäjä”; “me” eikä “organisaatio.”
- Ei ammattijargonia, lyhenteitä tai akronyymejä ilman selitystä.
Luettavuustasotavoitteet
Plain Language Action and Information Network (PLAIN) suosittelee tavoitelukuiäksi 12–14 vuotta (USA:n luokka-aste 7–8). UK Government Digital Service tavoittelee palvelusisällöissä 9 vuoden ikää. Molemmat tavoitteet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin mihin useimmat ammattimaiset tekstit oletusarvoisesti yltävät.
Lukuikää mittaavia työkaluja ovat Flesch-Kincaid (sisäänrakennettu Wordiin ja Hemingway Editoriin), Dale-Chall ja SMOG. Mikään näistä ei ole täydellinen; ne kaikki aliarvioivat joitakin tekijöitä ja yliarvioivat toisia. Ne ovat hyödyllisiä suunnan tarkistukseen, eivät läpäisy- tai hylkäysportteina.
Selkeä kieli ei ole “easy read”
Easy Read on erillinen, aggressiivisempi yksinkertaistamiskäytäntö, jota käytetään ensisijaisesti merkittävän älyllisen vamman omaavien käyttäjien kanssa. Se yhdistää lyhyet virkkeet symboleihin, käyttää runsaasti tyhjää tilaa ja suuria fontteja, ja tavoittelee nimenomaisesti 7 vuoden tai sitä alempaa lukuikää. Easy Read -versiot tärkeistä asiakirjoista ovat yleisiä vammaisten oikeuksien ja julkisten palveluiden yhteyksissä, mutta niitä julkaistaan yleensä selkeäkielisen version rinnalla — ei sen sijasta.
Yhteys kognitiiviseen saavutettavuuteen
Selkeä kieli on toimivin kognitiivisen saavutettavuuden vipuvarsi, joka useimmilla sisältötiimeillä on käytettävissä. WCAG-kriteeri 3.1.5 Lukutaso (AAA) edellyttää lukutasolle sopivaa sisältöä (tai vaihtoehtoja), kun sisältö ylittää alemman toisen asteen koulutuksen tason. Selkeän kielen käytäntö täyttää 3.1.5:n automaattisesti ja auttaa merkittävästi myös WCAG 3:n laajemman kognitiivisten tavoitteiden kattavuuden saavuttamisessa.